Emmin aikakausi alkoi katastrofin merkeissä, kun kevättulvat koettelivat pääkaupunkia. Koko kansakuntaa uhkaava tulva kuitenkin sai kaikki osapuolet tekemään yhteistyötä asukkaiden (ja aarteiden) pelastamiseksi ja suurimmat tuhot pääkaupungissa vältettiin.

Valtakunnan rajamailla asiat eivät kuitenkaan olleet yhtä hyvin. Kun Aino vihdoin ehti joukkoineen auttamaan rajamailla sijaitsevaa kaivoskaupunkia, oli kaupunki jo veden vallassa ja asukkaat paenneet muualle. Ainon suunnitelma asukkaiden auttamisesta vaihtui nopeasti jäljelle jääneiden aarteiden ja salaisuuksien ryöstämiseen. Myös Kalle sai tietää kaupungin tilanteesta ja päätti tulla ryöstämään osansa kaupungin salaisuuksista. Kallen etsinnöistä huolimatta, kaupungin pimeä salaisuus päätyi lopulta Ainon haltuun.

Vaikka pahin tulva oli ohi, moni alue oli kärsinyt merkittäviä vahinkoja ja kansa alkoi muuttumaan tyytymättömäksi Emmin hallintoon. Välttääkseen ongelmat, Emmi tarjosi kansalaisille nimellisiä korvauksia tuhojen seurauksista - mutta koska tämä ei tuntunut riittävän kansalle, Emmi keksi, että on halvempaa varmistaa kansan "suosio" määräämällä kasa sotilaita jokaiseen kylään.

Mikko oli kokenut näyn uudesta valtakunnasta, kaukana Emmistä. Tämä näky herätti toivoa sorretussa kansassa ja Mikko nousi kansan suosioon. Kansan suosiota auttoi merkittävästi se, että Mikko pystyi tarjoamaan taloudellista apua kaikille jotka sitä tarvitsivat. Ironista, että tämä apu perustui samaan tammimetsän piiloissa harrastettuun alkemiaan, millä Emmi oli saanut kansan suosion Mikon valtakunnan aikana.

Emmi tarvitsi nopeasti apua, ennen kun Mikko ehtisi johdattaa kansan pois. Lopulta tämä apu löytyi Eetun suunnalta. Eetu tarjosi Emmille tarpeeksi rahaa, jotta Emmi pystyisi lahjomaan kansan jäämään valtakuntaansa. Eetun ainoa vaatimus oli nimitys Emmin neuvonantajaksi ja päästä hallitsemaan valtakunnan vankiloita ilman valvontaa ja turhaa byrokratiaa. Tämä sopi hyvin Emmille, joka nimesi Eetun valtakunnan vanginvartijaksi.

Eetun rahoilla Emmi sai taivuteltua kansan jäämään, mutta Emmin suosio ei kestänyt pitkään. Kun Mikon uhka johdattaa kansa pois oli päättynyt, niin päättyi myös Emmin taloudellinen tuki kansalle. Tämän lisäksi liikkui huhuja, että Emmi olisi määräämässä uutta kielipolitiikkaa ja pakottamassa kaikki valtakunnan asukkaat opettelemaan pääkaupungissa yleisen toisen kielen.

Valtakunnan asukkaat tunsivat itsensä petetyksi ja kääntyivät taas Mikon puoleen. Onneksi Mikon valmistelut olivat edelleen paikoillaan ja Mikko lähti johdattamaan kansaa välittömästi pois Emmin vallan alta. Emmin oli pakko toimia nopeasti.

Emmi oli menettänyt kansan luottamuksen ja kaikki tiesivät, että pelkät lupaukset paremmasta eivät olisi enää tarpeeksi taivuttelemaan kansaa jäämään valtakuntaan. Emmin ainoa vaihtoehto oli estää kansan pakeneminen sotilaallisesti, mutta tätä varten Emmin pitäisi kasata sotajoukkonsa.

Sotavoimien kokoonkutsumista vaikeutti Emmin luottamuspula, mikä kosketti myös pikkukyliin määrättyjä sotilaita. Kylissä järjestystä ylläpitävät sotilaat olivat ystävystyneet kylien asukkaiden kanssa, eivätkä sotilaat olleet innokkaita estämään ystäviensä pakoa Emmin vallan alta. Emmi tarvitsi syyn määrätä sotilaat liikkeelle ja muodosti suunnitelman Kallen kanssa.

Kalle marssi sotilaineen Emmin saattueen luokse ja määräsi yhden jalkaväkijoukkueen hyökkäykseen. Kallen jalkaväkijoukkueella ei ollut mitään mahdollisuutta Emmin henkilökohtaista vartiostoa vastaan, mutta hyökkäyksen tavoite ei ollutkaan aiheuttaa vahinkoa Emmille. Koska Emmi oli nyt virallisesti hyökkäyksen kohteena, oli Emmillä oikeus määrätä valtakunnan sotajoukot puolustamaan häntä.

Kallen jalkaväkijoukkueen hyökkäys oli nujerrettu ennen kuin valtakunnan viimeiset merkkitulet olivat edes syttyneet, mutta tällä ei ollut merkitystä. Pääasia oli, että merkkitulet oli sytytetty, mikä pakotti kaikki Emmin palveluksessa olevat sotilaat liikkeelle tai nämä vangittaisiin karkureina.

Mikon johdattama kansa oli ehtinyt valtakunnan rajalle, hukkuneen kaivoskaupungin liepeille, kun Emmin armeija vihdoin tavoitti Mikon. Mikon mukana oli merkittävän määrän vanhuksia ja lapsia, eikä se pystyisi pakenemaan Emmin armeijaa. Kansan kohtalo tulisi ratkeamaan väkivalloin.

Lopullinen taistelu oli hyvinkin yksipuolinen. Mikon mukanaan tuomat sotavoimat eivät vetäneet vertoja Emmin koko valtakunnan armeijalle. Sotavoimien lisäksi, merkittävä määrä kansalaisia osallistui myös taisteluun, mutta pitkän vaelluksen väsyttäminä näiden vaikutus taistelun lopputulokseen oli vähäinen. Kansanpako oli estetty ja Eetun neuvosta Emmi määräsi kansan kahlittavaksi ja kuljetettavaksi takaisin töihin kaivoksiin ja pelloille.

Valtakunnan kaikki uhat eivät kuitenkaan olleet ohi. Emmin sotavoimien jahdatessa Mikkoa, Aino tarttui tilaisuuteen vallata Emmin pääkaupunki ja sitä ympäröivät alueet. Tämä ei pelkästään uhannut Emmin vannomaa valaa yhtenäisestä valtakunnasta, mutta edisti myös Ainon näkyä uudesta valtakunnasta.

Ainon valtaukset yksinään eivät olleet tarpeeksi Emmin valan rikkomiseksi, tai Ainon näyn täytäntöönpanoksi, mutta Mikon taistelusta paennut armeija oli edelleen valmis toiseen taisteluun ja Mikolla ei ollut muuta tekemistä kuin kostaa Emmille kansansa orjuuttaminen. Mikko tarjosi apuaan Ainolle ja syrjäytti Emmin hallinnon syrjäseuduilla.

Vihdoin Aino hallitsi suurempaa aluetta, kun Emmi, Emmin vala oli rikottu ja Ainon näky oli tulossa toteen. Ainon tarvitsisi vain pitää kiinni hallitsemistaan alueista ja hän voisi perustaa uuden valtakuntansa. Kallen hyökkäystä vastaan Ainon onnistui puolustautua, mutta Eetun hyökkäys oli Ainolle liikaa.

Mikon kansa oli kahleissa, Ainon sotavoimat Eetun vankilassa ja välit Kallen ja Emmin kanssa olivat epävarmat, mutta eivät välittömän vihamieliset. Emmin valtakunta oli turvassa toistaiseksi, mutta millä hinnalla? Lupaukset rauhallisesta ja ystävällisestä valtakunnasta olivat historiaa. Nyt kansaa hallittiin kahlein ja sotilain. Kuinkahan kauan valtakunnan vankiloissa riittää tilaa?