Kallen aikakausi alkoi epävarmoissa tunnelmissa. Jo muutamassa kuukaudessa, valtakunta oli saanut riesakseen useamman tahon, jotka yrittivät anastaa vallan sen oikeutetulta hallitsijalta.

Tilanteensa vahvistamiseksi, Kalle ryhtyi toimeen, keräsi sotavoimansa ja marssi nämä, parin päivän matkan päässä olevaan, hylättyyn muinaiseen kaupunkiin. Huhu kertoi, että kaupunki oli varkaiden ja ryöväreiden piilopaikka ja todistaakseen voimansa, Kalle valmisteli armeijansa rynnäkköön näiden tuhoamiseksi. Valitettavasti suuri osa ensimmäisen valtakunnan kokeneista kenraaleista oli hylännyt uuden hallitsijan, ja ilman kokeneita johtajia, suurin osa Kallen tappioista syntyi rynnäkön kaaoksessa, ennen kuin ensimmäistäkään varasta tai ryöväriä oltiin edes löydetty.

Samoihin aikoihin, valtakunnan rajamailla, Eetu oli koonnut itselleen armeijan, jonka avulla hän oli palauttanut järjestyksen suureen osaan aiemmin kuritonta osaa valtakunnasta. Suuruudeltaan, Eetun hallitsemat alueet peittosivat Kallen alueet, ja vaikutti siltä, että Eetu olisi haastamassa Kallen valtaoikeuden.

Kallen ongelmat eivät loppuneet tähän. Mikko oli selvittänyt, kenen puoleen Kalle oli kääntynyt kasatessaan alkuperäisen armeijansa, jonka avulla Kalle oli alunperin syössyt Mikon vallasta. Julki tullessaan, tämä tieto olisi tuhonnut Kallen auktoriteetin ja todennäköisesti nostanut kansan kapinaan. Pitääkseen Mikon hiljaisena, Kallen piti suostua Mikon vaatimuksiin ja hän joutui luovuttamaan vallan symbolina toimivan valtikkansa Mikolle.

Eetun marssiessa pääkaupunkiin tapaamaan Kallea, koko valtakunta pidätti hengitystään. Kaikkien hämmästykseksi, Eetu astui valtaistuin saliin, kädessään asiakirja, ei miekkaa. Eetu oli käyttänyt valtikan häviämisestä johtuvan sekasorron hyödykseen ja väärentänyt asiakirjan, joka julisti Eetun kansalaiseksi, jolla oli tehtävänä palauttaa syrjäseutujen järjestys Kallen puolesta. Ilman valtikkaansa, Kalle ei voinut kiistää asiakirjan aitoutta, ja joutui vahvistamaan sen. Asiakirja takasi Eetulle, palkkioksi järjestyksen palauttamisesta, yhden valtakunnan kruununjalokivistä.

Hetken aikaa asiat näyttivät menevän hyvin valtakunnassa, mutta tämä ei kestänyt pitkään. Pääkaupunkiin alkoi kantautua huolestuttavia huhuja maakunnasta. Aino oli saanut haltuunsa synkän salaisuuden, jonka ympärille hän oli perustanut kultin. Ainon näyssä tämän kultti tulisi syrjäyttämään nykyisen hallinnon ja muodostaisi sen tilalle uuden valtakunnan, joka perustuisi Ainon näyssä näkemiin oppeihin.

Koska valtakunnan resurssit olivat sidottuna järjestyksen ylläpitoon, mikä esti Kallea reagoimasta Ainon kultin uhkaan, Mikko päätti tarjota palveluksiaan valtakunnan hyväksi. Mikon suunnitelma kuitenkin vaati Kallen yhteistyötä. Pitkän neuvottelun päätteeksi, ja joitain Mikon aarteita vastaan, Kalle paljasti Mikolle Ainoa koskevat salaisuutensa. Näiden salaisuuksien avulla Mikko soluttautui osaksi Ainon kulttia ja varasti kultin pyhät kirjoitukset.

Kalle ehti jo huokaista helpotuksesta, mutta kultin uhka ei ollutkaan ohi. Sen sijaan, että Mikko olisi tuhonnut pyhät kirjoitukset ja näin hajottanut kultin, Mikko näki mahdollisuutensa vääristää kultin opit ja kääntää sen seuraajat palvelemaan omia tarkoituksiaan. Mikko julisti itsensä kultin uudeksi profeetaksi ja leimasi Ainon harhaoppiseksi. Tapahtumien seurauksena Mikko oli tehnyt nyt vihollisen sekä Kallesta, että Ainosta, ja pakeni valtakunnan syrjäseuduille odottamaan kultin valtaannousua, jolloin Mikko olisi käytännössä voinut sanella uuden valtakunnan lait.

Lopulta Mikon pakomatka johdatti hänet varjojen metsän laitamille. Metsällä oli maine eksyttää kaikki, jotka sinne kulkivat. Täydellinen paikka Mikon piilopaikaksi, tai niin Mikko ainakin kuvitteli. Mikon yllätykseksi, metsä kuitenkin näytti johdattavan Kallen armeijan suoraan Mikon luokse. Mikolla ei ollut aikaa jäädä ihmettelemään syytä tähän. Kallen suurempi armeija oli selkeästi ylivoimainen ja Kallen voitto näytti varmalta, mutta taistelun hämmennys tarjosi Mikolle mahdollisuuden paeta yhä syvemmälle metsän uumeniin pyhien kirjoitusten kanssa. Täällä Mikolle selvisi metsän salaisuus.

Ensimmäisen valtakunnan aikaisen tammimetsän tuhon jälkeen, Emmi oli rakentanut itselleen uuden tukikohdan syrjäseutujen metsään. Pitääkseen tukikohtansa piilossa, Emmi oli levittänyt tarinoita varjojen metsästä ja sen vaaroista. Tosiasiassa metsä oli Emmin joukkojen hallinnassa ja varjoissa juonien nämä joukot olivat varmistaneet, että Kallen ja Mikon joukot kohtaisivat toisensa. Mikon taistelusta paenneista joukoista ei ollut vastusta Emmille, joka anasti kirjoitukset itselleen, estäen kultin nousun ennen omien suunnitelmiensa toteutumista.

Mikolla oli edelleen ongelma: Kallen armeija jahtasi yhä Mikkoa, haluten kostonsa Mikon aiheuttamista harmeista. Mikon onneksi, hänellä oli ongelmaan myös ratkaisu. Kun Kalle vihdoin saavutti Mikon armeijan, taistelun sijaan Mikko toivotti nykyisen valtijaan tervetulleeksi. Mikolla oli edelleen hallussaan Kallen valtikka, jonka suomin oikeuksin hän oli nimittänyt itsensä valtakunnan kansalaiseksi. Mikon sotilaat olivat nyt näennäisesti valtakunnan sotilaita, eikä Kalle voinut hyökätä näiden kimppuun, jos halusi pitää valtakuntansa yhtenäisenä.

Kalle johti nyt valtakuntaa, jota sekä Eetu, että Mikko edustivat kansalaisina. Kumpaakana Kalle ei ollut itse nimennyt tehtävään.

Jotta Kalle olisi voinut varmistaa kultti-ongelman lopullisen ratkaisun, Kallelle ei riittänyt, että kultin kirjoitukset olivat nyt Emmin hallussa. Koska Eetu oli (väitetysti) nimetty tehtävään syrjäseutujen ongelmien ratkaisemiseksi, Kalle komensi myös tämän paikalle Emmin metsään avustamaan kirjoitusten turvaamisessa. Eetu tiesi, että pystyisi syrjäyttämään Kallen, jos voisi osoittaa pystyvänsä hallitsemaan valtakunnan taloutta ja aarteita Kallea paremmin, joten pyhien kirjoitusten hankkiminen sopi hyvin Eetun suunnitelmiin.

Metsässä syntyi useita taisteluita ja kirjoitukset vaihtoivat omistajaa useaan kertaan. Tämän lisäksi Mikko ja Eetu taistelivat keskenään toistensa aarteista, ajaen omia etujaan valtakunnan hallitsijan seuraajan asemasta. Lopulta kirjoitukset päätyivät takaisin Ainolle, joka onnistui pakenemaan metsästä niiden kanssa Emmin avustuksella. Kalle ja Eetu koittivat seurata Ainoa, mutta Emmin vaikutuksesta, eksyivät reitiltä ja löysivät itsensä aivan toiselta puolelta valtakuntaa, mikä antoi Ainolle aikaa kulttinsa kasvattamiseen ja ennen kaikkea aseistamiseen.

Ainon kultin murskaamiseksi, Kalle järjesti laajat kutsunnat ja kasasi suurimman armeijan, mitä valtakunta oli ikinä nähnyt. Kalle määräsi Eetun johtamaan armeijan Ainon kulttia vastaan. Usean päivän marssin jälkeen, Eetu löysi itsensä joukkoineen Ainon leirin ulkopuolelta. Eetun joukoilla oli määrällisesti selkeä ylivoima, ja he piirittivät Ainon leirin kauttaaltaan. Eetun joukot olivat kuitenkin suurelta osin värvättyjä talonpoikia kaukana kotoaan. Ainon leiri taas oli täynnä uskolleen omistautuneita miehiä ja naisia, jotka olivat valmiita taistelemaan loppuun saakka uskonsa puolesta.

Ainon joukkojen vahvempi tahto ja vakaumus ei kuitenkaan ollut tarpeeksi taistelun lopputuloksen muuttamiseksi. Urheasta vastarinnasta huolimatta, Eetun kokemuksella johtama armeija onnistui kukistamaan Ainon joukot. Taistelun päätteeksi Eetu rakensi suuren rovion taistelukentän keskelle ja Aino joutui seuraamaan sivusta, kun Eetu heitti Ainon pyhät kirjoitukset keskelle liekkejä.

Ainon kultin uhka oli ohi.

Samaan aikaan, kun koko muu valtakunta oli taistellut keskenään metsän uumenissa, Emmi oli suunnannut sotavoimineen kohti valtakunnan pääkaupunkia. Vallattuaan pääkaupungin, Emmi paljasti oman näkynsä rauhallisesta valtakunnasta, joka olisi vapaa sekasorrosta ja niistä riidoista, joita Kallen valtaannousu oli aiheuttanut.

Kun Ainon kultti oli vihdoin tuhottu, valtakunnan armeija oli Eetun mukana kaukana pääkaupungista. Ilman armeijaa, Kalle ei pystyisi palauttamaan järjestystä pääkaupunkiin ja toisen armeijan kerääminen olisi vienyt enemmän aikaa mitä Kallella oli. Muut mahdolliset liittolaiset olivat myös tyytyväisiä seuraamaan sivusta Kallen valtakunnan tuhoa. Lopulta Kallen täytyi hyväksyä tilanne.

Kallen valtakunta oli tullut päätökseen ja sen tilalle nousisi Emmin uusi valtakunta. Valtakunta, joka lupaisi kansalle rauhaa ja tyyneyttä, ilman aiemman valtakunnan riitoja ja sekasortoa. Se, selviääkö tämä valtakunta pidempään kuin aiemmat, jää nähtäväksi.